Nyt hieman positiivisempaa asiaa vaihteeksi. Pääkaupunkiseudun piirissä on kaksi laajaa aluetta, joiden luonne ja arvo on monille luontoihmisillekin huonosti tunnettu. Ne tiedetään, mutta niiden olemusta vähätellään.
"Todellisia elämyksiä" lähdetään hakemaan paljon kauempaa, vaikka ihan
nurkilla on paljon tarjolla vaikka joka viikonlopuksi, arki-illaksi tai
lomaviikoksi.
Ensin se tutumpi: Nuuksion ylänkö.
Nuuksion ylänkö on
Espoon ja Vihdin (ja osittain Kirkkonummen ja Nurmijärven, jopa
Vantaan) alueille sijoittuva harvaan asuttu, metsäinen, lampien,
pienten järvien, soiden ja kallioiden tilkuttama alue, joka
luonnonystävälle on ehtymätön elämysten aarreaitta kaikkina
vuodenaikoina. Olen alkuaan lapsuudestani asti (joitakin katkoja
lukuunottamatta) viettänyt vapaa-aikaani tällä alueella. Eniten olen
keväisin, kesäisin ja syksyisin retkeillyt reppu selässä, uinut
kirkasvetisissä lammissa, viettänyt leppoisia evästaukoja hiljaisuutta
kuunnellen, poiminut marjoja ja sieniä, ihmetellyt herkkiä tai jylhiä
näkymiä, tutkinut outoja kasveja, ihmetellyt outoja jälkiä (esim
karhu?) kaikenlaisessa säässä. Nuuksion aluella on helppoja
polkureittejä (mutta siellä on paljon muitakin ihmisiä) sekä vaikeasti
tavoitettavia syrjäisiä piilolampia: hiljaisia metsän pyhäkköjä.
Olen jonkinverran hiihtänyt alueella talvella, useimmiten pikkujärvien
muodostamia reittejä seuraten. Olen myös melonut isommissa
järvissä ja viime vuosina myös luistellut retkiluistimilla. Yhdessä
vaiheessa retkeilin paljon maastopyörä olalla. Kaikki on mahdollista
(maastopyöräily taitaa nykyisin ainakin joillakin alueilla olla
kielletty, vaikka mielestäni ihan turhaan).
Olen joskus näyttänyt ottamiani valokuvia työpaikoilla ja yleinen
arvaus on usein ollut, että ne ovat Lapista tai jostakin Itä-Suomesta.
Minua on jopa väitetty valehtelijaksi kun olen kertonut niiden olevan
35km Helsingin keskustasta.
Sitten: PK-seudun edustan saaristo
Tarkoitan Porvoon ja Porkkalan väliin jäävää rannikkoa, merialuetta.
Suomenlahti on kuulemma maailman saastunein meri, mutta se ei haise,
eikä vesi ole kovin myrkyllistä. Sen äärellä asuvat monet vesilinnut ja
merinisäkkäät. Maisemat ovat kaikkina vuodenaikoina upeita ja
ensiluokkaista ulkoilualuetta, niin vedet kuin saaretkin.
Mutta täytyykö omistaa vene, ennen kuin alueelle pääsee? Ei tarvitse!
On monta muutakin vaihtoehtoa. Rannoilla on useita ulkoilualueita.
Sinne pääsee pyörällä, yleisillä kulkuneuvoilla tai autolla. Moniin
saariin kulkevat Helsingin tai Espoon saaristoveneet joiden aikataulut
löytää netistä. Minä käytän kajakkia.
Melonta on suhteellisen edullinen harrastus. Melontaseurojen jäsenillä
on käyttöoikeus seuransa yhteiskäyttökajakkeihin ja melontataidot oppii
kurssilla ja harjoittelemalla. Talvella hiihdän tai luistelen
meren jäällä (tinkimättä turvallisuudesta, riittävästi
varustautuneena). Suosittelen sekä hiihtäjille että retkiluistelijoille
Suomen Retkiluistelijoiden koulutusta, joka antaa riskien ymmärrystä ja
selviytymistaitoja.
Vaikka saaristo ja meren rannat ovat melko paljon loma-asutuksen
"saastuttamia" niin jäljellä on riittämiin rakentamattomia saaria
ja varsinaisia ulkoilusaaria (joihin usein pääsee saaristoveneellä).
Toiset kaksi maihinnousun suhteen rajoittettua saariryhmää ovat kaljut
lintusaaret ja armeijan saaret. Mutta molemmilla on oma kiehtovuutensa..
Kauniin kesän saariston ymmärtävät useimmat, mutta hiljainen talven
saaristo luistelemalla tai hiihtämällä koettuna on aivan erilainen
elämys. Jää monimuotoisuudessaan ja lumen peittämät saaret tarjoavat
paljon katseltavaa.
Nämä kaksi aarrettani ovat tärkein syy siihen, että matkustelen melko vähän.
torstai, 19. tammikuu 2006
Pääkaupunkiseudun aarteita
torstai, 29. joulukuu 2005
Maailma on muuttumassa
Jokainen on ilmeisesti huomannut muutoksen suuntia maailmassa.
Silti yhteiskuntien kokonaisvauraus ja tuottavuus yhä kasvaa, mutta sen ajatuksen vastustus, että tätä vaurautta jaettaisiin "ansiotta" kaikkien kesken, lisääntyy. Oletan, että tullaan kehittämään kaikenlaisia keinoja kaventaa demokratiaa, koska syrjäytyviltä täytyy poistaa mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen.
PS. En pidä tästä punaisesta taustasta. En ole "punalipun heiluttaja". Inhoan kaikenlaista totalitarismia. Mutta en ole vielä onnistunut luoda itse mieleistäni taustaa.
- Tavallinen ihminen on yhteiskunnalle tärkeämpi kuluttajana kuin työvoimana.
- Globalisaatio: asioista päätetään yhä kauempana.
- Lähellä toimivien päättäjien toimintavalta on yhä pienempi.
- Työn tuottavuudelle voidaan asettaa yhä suurempia vaatimuksia automaation avulla.
- Työt tulevat yhä vaativammiksi: yhä kasvava joukko ihmisiä ei täytä työvoiman minimivaatimuksia.
Silti yhteiskuntien kokonaisvauraus ja tuottavuus yhä kasvaa, mutta sen ajatuksen vastustus, että tätä vaurautta jaettaisiin "ansiotta" kaikkien kesken, lisääntyy. Oletan, että tullaan kehittämään kaikenlaisia keinoja kaventaa demokratiaa, koska syrjäytyviltä täytyy poistaa mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen.
PS. En pidä tästä punaisesta taustasta. En ole "punalipun heiluttaja". Inhoan kaikenlaista totalitarismia. Mutta en ole vielä onnistunut luoda itse mieleistäni taustaa.
sunnuntai, 25. joulukuu 2005
Unabomber
Ted Kaczynski, the Unabomber, on terroristi. Hän istuu elikautista Yhdysvalloissa tapettuaan ja vammautettuaan
useita ihmisiä. Ennen kiinnijoutumistaan hän toimitti lehdistölle
"manifestin", jossa hän laajalti perustelee vaikutteitaan,
ideologiaansa. Oletan, että hän ei terroriteoillaan sinänsä yrittänyt
saavuttaa mitään, vaan uhrata itsensä (hän aivan ilmeisesti oletti
jäävänsä kiinni) ja uhrinsa saadakseen julkisuutta ajatuksilleen. Hän
ei ilmeisesti ole saavuttanut kovin hyvin tavoitettaan. Hän teki
tekonsa ennen nettiaikaa. Ehkä tänään hänen (järkevästi toimien) ei
olisi tarvinnut ryhtyä niin epätoivoisiin tekoihin.
Ted Kaczynski ei ole mikään tyhmä mies. Hän päihittää ajattelun kirkkaudessa monen poliitikon (no se ei tietysti ole kovin paljon). Manifesti on huolellisesti kirjoitettu ja vakavaa luettavaa. Hän on luddiitti: teknologian vihaaja. Minä en ole luddiitti. Olen insinööri ja monien mielestä kuulemma "teknomaanikko" tai jotakin sellaista. Minua kiehtoo "skifitasoinen" tekniikka. Mutta Ted Kaczynskin manifesti hiljentää minut ajattelemaan. Tässä on vapaa suomennokseni muutamissa muissakin yhteyksissä (joihin ilmeisesti palaan) lainatusta pätkästä tästä manifestista.
Pelkään pahoin, että pian tullaan esim. "terrorisminvastaisen sodan" nimissä tällaista nettikirjoitteluakin tiukasti rajoittamaan.
Ted Kaczynski ei ole mikään tyhmä mies. Hän päihittää ajattelun kirkkaudessa monen poliitikon (no se ei tietysti ole kovin paljon). Manifesti on huolellisesti kirjoitettu ja vakavaa luettavaa. Hän on luddiitti: teknologian vihaaja. Minä en ole luddiitti. Olen insinööri ja monien mielestä kuulemma "teknomaanikko" tai jotakin sellaista. Minua kiehtoo "skifitasoinen" tekniikka. Mutta Ted Kaczynskin manifesti hiljentää minut ajattelemaan. Tässä on vapaa suomennokseni muutamissa muissakin yhteyksissä (joihin ilmeisesti palaan) lainatusta pätkästä tästä manifestista.
172.
Olettakaamme aluksi, että tietokonekehittäjät onnistuvat aikaansaamaan
älykkäitä koneita, jotka pystyvät suoriutumaan kaikista tehtävistä
paremmin kuin ihmiset. Tässä tapauksessa oletettavasti järjestelmä
erittäin hyvin organisoituneita koneita huolehtii kaikesta työstä
ilman, että tähän tarvitaan ihmisten työpanosta. Jompikumpi näistä
kahdesta on seurauksena. Koneiden sallitaan tehdä kaikki päätökset
ilman ihmisen valvontaa tai sitten ihmisten ylimmässä valvonnassa.
173. Jos koneiden sallitaan tehdä kaikki päätökset ilman ihmisen valvontaa, silloin emme voi tietää mitään varmaa seurauksista, koska on mahdotonta arvata miten koneet käyttäytyisivät. On vain todettava, että kohtalomme olisi täysin koneiden armoilla. Voidaan väittää, että ihmiskunta ei olisi koskaan niin typerä, että antaisi kaiken vallan koneille. Mutta emme ehdotakaan, että ihmiset vapaaehtoisesti antaisivat vallan koneille, tai että koneet oma-aloitteisesti sen ottaisivat. Se, mitä ehdotamme on, että ihmiskunta helposti sallii itsensä ajautua sellaiseen riippuvaisuuteen koneista, että ainoa käytännön mahdollisuus on hyväksyä kaikki koneiden tekemät päätökset. Kun yhteiskunta ja sen kohtaamat ongelmat tulevat yhä monimutkaisiksi ja koneista tulee yhä älykkäämpiä, ihmiset antavat koneiden tehdä yhä useimmin päätöksiä heille, ihan yksinkertaisesti, koska koneiden päätökset johtavat paljon parempiin tuloksiin kuin ihmisten tekemät. Lopulta saavutetaan taso, jolloin järjestelmän ylläpitämiseeen vaadittavat päätökset ovat niin monimutkaisia, että ihmiset ovat kyvyttömiä suoriutumaan niistä älykkäästi. Tässä tilanteessa koneet ovat käytännössä vallassa. Ihmiset ovat kyvyttömiä kytkemään koneita pois päältä, koska he ovat niistä niin riippuvaisia, että koneiden sammuttaminen olisi itsemurha.
174. Toisaalta on myös mahdollista, että ihmiset säilyttävät ylimmän kontrollin koneisiin. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että tavallinen ihminen säilyttää tiettyjen omien koneittensa kontrollin, kuten esimerkiksi autonsa ja PC:nsä, mutta suuret konejärjestelmät jäävät pienen eliitin käsiin -- kuten nykyisin, mutta kahdessa suhteessa erilaisesti. Parantuneesta tekniikasta johtuen eliitillä on suurempi valta ihmismassoista; ja koska ihmistyö ei enään ole tarpeellista, massoista tulee turhia, tarpeettomia taakkoja järjestelmälle. Jos eliitti tulee levottomaksi, se voi yksinkertaisesti päättää terminoida ihmiskunnan enemmistön. Jos he ovat humaaneita he saattavat käyttää propagandaa tai muita psykologisia tai biologisia tekniikoita vähentääkseen syntyvyyttä, kunnes ihmiskunnan enemmistö kuihtuu sukupuuttoon, jättäen koko maailman tälle eliitille. Tai, jos eliitti muodostuu pehmeäsydämisistä liberaaleista, he saattavat ottaa hyvän paimenen roolin muuta ihmiskuntaa kohtaan. He saattavat huolehtia, että kaikkien fyysiset tarpeet tulevat tyydytetyksi, että lapset kasvatetaan "psykologisesti hygieenisissä" olosuhteissa, että kaikilla on täyspäiväinen harrastus, joka pitää työteliäänä, ja että jos joku jää tyytymättömäksi, niin hänet saatetaan "hoitoon" jolla hänen "ongelmansa" hoidetaan. Tietenkin elämästä tulee niin tarkoituksetonta, että ihmiset on biologisesti tai psykologisesti työstettävä joko poistamalla heidän tarpeensa päättää elämästään tai uudelleenohjata heidän tarpeensa johonkin harmittomaan harrastukseen. Nämä "työstetyt ihmiset" saattavat olla onnellisia sellaisessa yhteiskunnassa, mutta he eivät missään nimessä ole vapaita. Heidät on alistettu kotieläimen asemaan.
Suhtaudun näihin näkymiin vakavasti. Pidän niitä realistisina. Itse
asiassa oletan, että kehitys kappaleen 173 tai 174
mukaiseen ratkaisuun on vauhdissa. Kontrolli on koko ajan
tiukkenemassa, pikkuhiljaa. Demokratiaa ja sen liikkumisvapautta ollaan
koko ajan kaventamassa. Tämän yllä mainitun "eliitin" muodostavat isot
kansainväliset yhtiöt, jolle me olemme vain kuluttajia. Heillä on
tiukka kuristusote yhä muodollisemmista yhteiskunnan "demokraattisista
hallintoelimistä", sekä esim. Suomen Eduskunnasta ja
Euro-Parlamentista, joiden liikkumisvapaus koko ajan kapenee.173. Jos koneiden sallitaan tehdä kaikki päätökset ilman ihmisen valvontaa, silloin emme voi tietää mitään varmaa seurauksista, koska on mahdotonta arvata miten koneet käyttäytyisivät. On vain todettava, että kohtalomme olisi täysin koneiden armoilla. Voidaan väittää, että ihmiskunta ei olisi koskaan niin typerä, että antaisi kaiken vallan koneille. Mutta emme ehdotakaan, että ihmiset vapaaehtoisesti antaisivat vallan koneille, tai että koneet oma-aloitteisesti sen ottaisivat. Se, mitä ehdotamme on, että ihmiskunta helposti sallii itsensä ajautua sellaiseen riippuvaisuuteen koneista, että ainoa käytännön mahdollisuus on hyväksyä kaikki koneiden tekemät päätökset. Kun yhteiskunta ja sen kohtaamat ongelmat tulevat yhä monimutkaisiksi ja koneista tulee yhä älykkäämpiä, ihmiset antavat koneiden tehdä yhä useimmin päätöksiä heille, ihan yksinkertaisesti, koska koneiden päätökset johtavat paljon parempiin tuloksiin kuin ihmisten tekemät. Lopulta saavutetaan taso, jolloin järjestelmän ylläpitämiseeen vaadittavat päätökset ovat niin monimutkaisia, että ihmiset ovat kyvyttömiä suoriutumaan niistä älykkäästi. Tässä tilanteessa koneet ovat käytännössä vallassa. Ihmiset ovat kyvyttömiä kytkemään koneita pois päältä, koska he ovat niistä niin riippuvaisia, että koneiden sammuttaminen olisi itsemurha.
174. Toisaalta on myös mahdollista, että ihmiset säilyttävät ylimmän kontrollin koneisiin. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että tavallinen ihminen säilyttää tiettyjen omien koneittensa kontrollin, kuten esimerkiksi autonsa ja PC:nsä, mutta suuret konejärjestelmät jäävät pienen eliitin käsiin -- kuten nykyisin, mutta kahdessa suhteessa erilaisesti. Parantuneesta tekniikasta johtuen eliitillä on suurempi valta ihmismassoista; ja koska ihmistyö ei enään ole tarpeellista, massoista tulee turhia, tarpeettomia taakkoja järjestelmälle. Jos eliitti tulee levottomaksi, se voi yksinkertaisesti päättää terminoida ihmiskunnan enemmistön. Jos he ovat humaaneita he saattavat käyttää propagandaa tai muita psykologisia tai biologisia tekniikoita vähentääkseen syntyvyyttä, kunnes ihmiskunnan enemmistö kuihtuu sukupuuttoon, jättäen koko maailman tälle eliitille. Tai, jos eliitti muodostuu pehmeäsydämisistä liberaaleista, he saattavat ottaa hyvän paimenen roolin muuta ihmiskuntaa kohtaan. He saattavat huolehtia, että kaikkien fyysiset tarpeet tulevat tyydytetyksi, että lapset kasvatetaan "psykologisesti hygieenisissä" olosuhteissa, että kaikilla on täyspäiväinen harrastus, joka pitää työteliäänä, ja että jos joku jää tyytymättömäksi, niin hänet saatetaan "hoitoon" jolla hänen "ongelmansa" hoidetaan. Tietenkin elämästä tulee niin tarkoituksetonta, että ihmiset on biologisesti tai psykologisesti työstettävä joko poistamalla heidän tarpeensa päättää elämästään tai uudelleenohjata heidän tarpeensa johonkin harmittomaan harrastukseen. Nämä "työstetyt ihmiset" saattavat olla onnellisia sellaisessa yhteiskunnassa, mutta he eivät missään nimessä ole vapaita. Heidät on alistettu kotieläimen asemaan.
Pelkään pahoin, että pian tullaan esim. "terrorisminvastaisen sodan" nimissä tällaista nettikirjoitteluakin tiukasti rajoittamaan.
perjantai, 9. joulukuu 2005
Pääkaupunkiseudusta slummi?
Jokainen on varmaan huomannut monien tahojen (poliitikot,
liike-elämä..) lisääntyneet vaatimukset asuntorakentamisen
kiihdyttämisestä PK-seudulla. Erityisesti tulilinjalla ovat olleet
"joutomaat": Malmin lentokenttämiljöö, puistot, ulkoilualueet..
Perusteluita on pääasiassa kaksi: (1) asuntojen puute ja niiden korkeat hinnat, (2) Tiiviin rakentamisen tuomat kustannussäästöt yhteiskunnalle ja liike-elämälle.
Molemmat perusteet ovat päteviä ja todellisia, mutta nykyisen tiiviin alueen yhä tiivistäminen ei tuo mitään pysyviä ratkaisuja ongelmiin, ainakaan ensimmäiseen. Ja toinen kohta ei ole riittävä peruste nykyisten asukkaiden asumisviihtyvyyden ja kaupunkikuvan pilaamiseen. Puistoja ja ulkoilualueita on mielummin lisättävä kuin vähennettävä luomalla niiden välille puistomaisia yhdyskäytäviä. Tavoittena pitäisi olla, että rakennettu alue on puistojen ja ulkoilualueiden keskellä eikä päinvastoin!
Helsinki on täynnä! Mitään rakentamatonta aluetta Helsingin rajojen sisäpuolella ei enään saisi rakentaa! Eri asia on jos esim. jotakin vanhaa teollisuusaluetta muutetaan asuinalueeksi. Espoossa ja Vantaalla on jonkiverran tilaa uusille asuialuille, mutta tiukkaa harkintaa käyttäen.
Mitä pitäisi tehdä?
Koska ongelmat (1) ja (2) ovat todellisia, minä kannatan kahta ratkaisua. (A) Rakennetaan nykyisten vanhojen matalien asuinrakennusten tilalle enemmän "pilvenpiirtäjiä", yli 20-kerroksisia taloja. (B) Tehostetaan nauhakaupunkien rakentamista hyvien liikenneyhteyksien varteen PK-seudun ulkorajoille.
Pilvenpiirtäjät
Pilvenpiirtäjät käyttävät tonttimaan tehokkasti ja todella tiivistävät yhdyskuntarakennetta. Korkeiden talojen yläkerrokset ovat viihtyisiä: katumelu ei sinne ylety, näköalat rauhoittavat mieltä, tuuletusilma on puhdasta katutasoon verrattuna ym. Kun tonttimaan hinta ei niin paljon näy asunnon hinnassa, voidaan panostaa muuhun: lämpimät autohallit talon alla, isot parvekket, paljon säilytystilaa maan alla ym. Ja tietysti hyviin hisseihin (puhuu entinen hissisuunnittelija).
Nauhakaupungit
Nauhakaupungit ovat kapeita (alle 5km) ja pitkiä kaupunginosia (Helsingin keskustasta Hyvinkäälle) junanratojen, metron, pikaraitiotien tai moottoriteiden varsilla. Jos kyseessä on moottoritie, niin meluvallien käytön lisäksi on asutus erotettava puistovyöhykkeellä tien tuntumasta esim 300m päähän.
Nauhakaupunkien etuna on se, että luonto on aina lähellä, poispäin kulkuväylästä, keskimäärin kilometrin päässä. Yhdyskuntarakenne on aivan riittävän tiivistä palveluiden tuottamiseksi, kun huomioidaan hyvät kulkuyhteydet. Nauhakaupungin rajoilla rakennuskanta voi muodostua kerros- rivi- ja pientaloista.
Perusteluita on pääasiassa kaksi: (1) asuntojen puute ja niiden korkeat hinnat, (2) Tiiviin rakentamisen tuomat kustannussäästöt yhteiskunnalle ja liike-elämälle.
Molemmat perusteet ovat päteviä ja todellisia, mutta nykyisen tiiviin alueen yhä tiivistäminen ei tuo mitään pysyviä ratkaisuja ongelmiin, ainakaan ensimmäiseen. Ja toinen kohta ei ole riittävä peruste nykyisten asukkaiden asumisviihtyvyyden ja kaupunkikuvan pilaamiseen. Puistoja ja ulkoilualueita on mielummin lisättävä kuin vähennettävä luomalla niiden välille puistomaisia yhdyskäytäviä. Tavoittena pitäisi olla, että rakennettu alue on puistojen ja ulkoilualueiden keskellä eikä päinvastoin!
Helsinki on täynnä! Mitään rakentamatonta aluetta Helsingin rajojen sisäpuolella ei enään saisi rakentaa! Eri asia on jos esim. jotakin vanhaa teollisuusaluetta muutetaan asuinalueeksi. Espoossa ja Vantaalla on jonkiverran tilaa uusille asuialuille, mutta tiukkaa harkintaa käyttäen.
Mitä pitäisi tehdä?
Koska ongelmat (1) ja (2) ovat todellisia, minä kannatan kahta ratkaisua. (A) Rakennetaan nykyisten vanhojen matalien asuinrakennusten tilalle enemmän "pilvenpiirtäjiä", yli 20-kerroksisia taloja. (B) Tehostetaan nauhakaupunkien rakentamista hyvien liikenneyhteyksien varteen PK-seudun ulkorajoille.
Pilvenpiirtäjät
Pilvenpiirtäjät käyttävät tonttimaan tehokkasti ja todella tiivistävät yhdyskuntarakennetta. Korkeiden talojen yläkerrokset ovat viihtyisiä: katumelu ei sinne ylety, näköalat rauhoittavat mieltä, tuuletusilma on puhdasta katutasoon verrattuna ym. Kun tonttimaan hinta ei niin paljon näy asunnon hinnassa, voidaan panostaa muuhun: lämpimät autohallit talon alla, isot parvekket, paljon säilytystilaa maan alla ym. Ja tietysti hyviin hisseihin (puhuu entinen hissisuunnittelija).
Nauhakaupungit
Nauhakaupungit ovat kapeita (alle 5km) ja pitkiä kaupunginosia (Helsingin keskustasta Hyvinkäälle) junanratojen, metron, pikaraitiotien tai moottoriteiden varsilla. Jos kyseessä on moottoritie, niin meluvallien käytön lisäksi on asutus erotettava puistovyöhykkeellä tien tuntumasta esim 300m päähän.
Nauhakaupunkien etuna on se, että luonto on aina lähellä, poispäin kulkuväylästä, keskimäärin kilometrin päässä. Yhdyskuntarakenne on aivan riittävän tiivistä palveluiden tuottamiseksi, kun huomioidaan hyvät kulkuyhteydet. Nauhakaupungin rajoilla rakennuskanta voi muodostua kerros- rivi- ja pientaloista.
