Ted Kaczynski, the Unabomber, on terroristi. Hän istuu elikautista Yhdysvalloissa tapettuaan  ja vammautettuaan useita ihmisiä. Ennen kiinnijoutumistaan hän toimitti lehdistölle "manifestin", jossa hän laajalti perustelee vaikutteitaan, ideologiaansa. Oletan, että hän ei terroriteoillaan sinänsä yrittänyt saavuttaa mitään, vaan uhrata itsensä (hän aivan ilmeisesti oletti jäävänsä kiinni) ja uhrinsa saadakseen julkisuutta ajatuksilleen. Hän ei ilmeisesti ole saavuttanut kovin hyvin tavoitettaan. Hän teki tekonsa ennen nettiaikaa. Ehkä tänään hänen (järkevästi toimien) ei olisi tarvinnut ryhtyä niin epätoivoisiin tekoihin.

Ted Kaczynski ei ole mikään tyhmä mies.  Hän päihittää ajattelun kirkkaudessa monen poliitikon (no se ei tietysti ole kovin paljon). Manifesti on huolellisesti kirjoitettu ja vakavaa luettavaa.  Hän on luddiitti: teknologian vihaaja. Minä en ole luddiitti. Olen insinööri ja monien mielestä kuulemma "teknomaanikko" tai jotakin sellaista. Minua kiehtoo "skifitasoinen" tekniikka. Mutta Ted Kaczynskin manifesti hiljentää minut ajattelemaan. Tässä on vapaa suomennokseni muutamissa muissakin yhteyksissä (joihin ilmeisesti palaan) lainatusta pätkästä tästä manifestista.

172. Olettakaamme aluksi, että tietokonekehittäjät onnistuvat aikaansaamaan älykkäitä koneita, jotka pystyvät suoriutumaan kaikista tehtävistä paremmin kuin ihmiset. Tässä tapauksessa oletettavasti järjestelmä erittäin hyvin organisoituneita koneita huolehtii kaikesta työstä ilman, että tähän tarvitaan ihmisten työpanosta. Jompikumpi näistä kahdesta on seurauksena. Koneiden sallitaan tehdä kaikki päätökset ilman ihmisen valvontaa tai sitten ihmisten ylimmässä valvonnassa.

173. Jos koneiden sallitaan tehdä kaikki päätökset ilman ihmisen valvontaa, silloin emme voi tietää mitään varmaa seurauksista, koska on mahdotonta arvata miten koneet käyttäytyisivät. On vain todettava, että kohtalomme olisi täysin koneiden armoilla. Voidaan väittää, että ihmiskunta ei olisi koskaan niin typerä, että antaisi kaiken vallan koneille. Mutta emme ehdotakaan, että ihmiset vapaaehtoisesti antaisivat vallan koneille, tai että koneet oma-aloitteisesti sen ottaisivat. Se, mitä ehdotamme on, että ihmiskunta helposti sallii itsensä ajautua sellaiseen riippuvaisuuteen koneista, että ainoa käytännön mahdollisuus on hyväksyä kaikki koneiden tekemät päätökset. Kun yhteiskunta ja sen kohtaamat ongelmat tulevat yhä monimutkaisiksi ja koneista tulee yhä älykkäämpiä, ihmiset antavat koneiden tehdä yhä useimmin päätöksiä heille, ihan yksinkertaisesti, koska koneiden päätökset johtavat paljon parempiin tuloksiin kuin ihmisten tekemät. Lopulta saavutetaan taso, jolloin järjestelmän ylläpitämiseeen vaadittavat päätökset ovat niin monimutkaisia, että ihmiset ovat kyvyttömiä suoriutumaan niistä älykkäästi. Tässä tilanteessa koneet ovat käytännössä vallassa. Ihmiset ovat kyvyttömiä kytkemään koneita pois päältä, koska he ovat niistä niin riippuvaisia, että koneiden sammuttaminen olisi itsemurha.

174. Toisaalta on myös mahdollista, että ihmiset säilyttävät ylimmän kontrollin koneisiin. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että tavallinen ihminen säilyttää tiettyjen omien koneittensa kontrollin, kuten esimerkiksi autonsa ja PC:nsä, mutta suuret konejärjestelmät jäävät pienen eliitin käsiin -- kuten nykyisin, mutta kahdessa suhteessa erilaisesti. Parantuneesta tekniikasta johtuen eliitillä on suurempi valta ihmismassoista; ja koska ihmistyö ei enään ole tarpeellista, massoista tulee turhia, tarpeettomia taakkoja järjestelmälle. Jos eliitti tulee levottomaksi, se voi yksinkertaisesti päättää terminoida ihmiskunnan enemmistön. Jos he ovat humaaneita he saattavat käyttää propagandaa tai muita psykologisia tai biologisia tekniikoita vähentääkseen syntyvyyttä, kunnes ihmiskunnan enemmistö kuihtuu sukupuuttoon, jättäen koko maailman tälle eliitille. Tai, jos eliitti muodostuu pehmeäsydämisistä liberaaleista, he saattavat ottaa hyvän paimenen roolin muuta ihmiskuntaa kohtaan. He saattavat huolehtia, että kaikkien fyysiset tarpeet tulevat tyydytetyksi, että lapset kasvatetaan "psykologisesti hygieenisissä" olosuhteissa, että kaikilla on täyspäiväinen harrastus, joka pitää työteliäänä, ja että jos joku jää tyytymättömäksi, niin hänet saatetaan "hoitoon" jolla hänen "ongelmansa" hoidetaan. Tietenkin elämästä tulee niin tarkoituksetonta, että ihmiset on biologisesti tai psykologisesti työstettävä joko poistamalla heidän tarpeensa päättää elämästään tai uudelleenohjata heidän tarpeensa johonkin harmittomaan harrastukseen. Nämä "työstetyt ihmiset" saattavat olla onnellisia sellaisessa yhteiskunnassa, mutta he eivät missään nimessä ole vapaita. Heidät on alistettu kotieläimen asemaan.

Suhtaudun näihin näkymiin vakavasti. Pidän niitä realistisina. Itse asiassa oletan, että kehitys  kappaleen 173  tai 174 mukaiseen ratkaisuun on vauhdissa. Kontrolli on koko ajan tiukkenemassa, pikkuhiljaa. Demokratiaa ja sen liikkumisvapautta ollaan koko ajan kaventamassa. Tämän yllä mainitun "eliitin" muodostavat isot kansainväliset yhtiöt, jolle me olemme vain kuluttajia. Heillä on tiukka kuristusote yhä muodollisemmista yhteiskunnan "demokraattisista hallintoelimistä", sekä esim. Suomen Eduskunnasta ja Euro-Parlamentista, joiden liikkumisvapaus koko ajan kapenee.

Pelkään pahoin, että pian tullaan esim. "terrorisminvastaisen sodan" nimissä tällaista nettikirjoitteluakin tiukasti rajoittamaan.