Jokainen on varmaan huomannut monien tahojen (poliitikot,
liike-elämä..) lisääntyneet vaatimukset asuntorakentamisen
kiihdyttämisestä PK-seudulla. Erityisesti tulilinjalla ovat olleet
"joutomaat": Malmin lentokenttämiljöö, puistot, ulkoilualueet..
Perusteluita on pääasiassa kaksi: (1) asuntojen puute ja niiden korkeat
hinnat, (2) Tiiviin rakentamisen tuomat kustannussäästöt yhteiskunnalle
ja liike-elämälle.
Molemmat perusteet ovat päteviä ja
todellisia, mutta nykyisen tiiviin alueen yhä tiivistäminen ei tuo
mitään pysyviä ratkaisuja ongelmiin, ainakaan ensimmäiseen. Ja toinen
kohta ei ole riittävä peruste nykyisten asukkaiden asumisviihtyvyyden
ja kaupunkikuvan pilaamiseen. Puistoja ja ulkoilualueita on mielummin
lisättävä kuin vähennettävä luomalla niiden välille puistomaisia
yhdyskäytäviä. Tavoittena pitäisi olla, että rakennettu alue on
puistojen ja ulkoilualueiden keskellä eikä päinvastoin!
Helsinki on täynnä! Mitään rakentamatonta aluetta Helsingin rajojen
sisäpuolella ei enään saisi rakentaa! Eri asia on jos esim. jotakin
vanhaa teollisuusaluetta muutetaan asuinalueeksi. Espoossa ja Vantaalla
on jonkiverran tilaa uusille asuialuille, mutta tiukkaa harkintaa
käyttäen.
Mitä pitäisi tehdä?
Koska ongelmat
(1) ja (2) ovat todellisia, minä kannatan kahta ratkaisua. (A)
Rakennetaan nykyisten vanhojen matalien asuinrakennusten tilalle
enemmän "pilvenpiirtäjiä", yli 20-kerroksisia taloja. (B) Tehostetaan
nauhakaupunkien rakentamista hyvien liikenneyhteyksien varteen
PK-seudun ulkorajoille.
Pilvenpiirtäjät
Pilvenpiirtäjät käyttävät tonttimaan tehokkasti ja todella tiivistävät
yhdyskuntarakennetta. Korkeiden talojen yläkerrokset ovat viihtyisiä:
katumelu ei sinne ylety, näköalat rauhoittavat mieltä, tuuletusilma on
puhdasta katutasoon verrattuna ym. Kun tonttimaan hinta ei niin paljon
näy asunnon hinnassa, voidaan panostaa muuhun: lämpimät autohallit
talon alla, isot parvekket, paljon säilytystilaa maan alla ym. Ja
tietysti hyviin hisseihin (puhuu entinen hissisuunnittelija).
Nauhakaupungit
Nauhakaupungit ovat kapeita (alle 5km) ja pitkiä kaupunginosia
(Helsingin keskustasta Hyvinkäälle) junanratojen, metron,
pikaraitiotien tai moottoriteiden varsilla. Jos kyseessä on
moottoritie, niin meluvallien käytön lisäksi on asutus erotettava
puistovyöhykkeellä tien tuntumasta esim 300m päähän.
Nauhakaupunkien etuna on se, että luonto on aina lähellä, poispäin
kulkuväylästä, keskimäärin kilometrin päässä. Yhdyskuntarakenne on
aivan riittävän tiivistä palveluiden tuottamiseksi, kun huomioidaan
hyvät kulkuyhteydet. Nauhakaupungin rajoilla rakennuskanta voi
muodostua kerros- rivi- ja pientaloista.
perjantai, 9. joulukuu 2005
Kommentit