Jokainen on varmaan huomannut monien tahojen (poliitikot, liike-elämä..) lisääntyneet vaatimukset asuntorakentamisen kiihdyttämisestä PK-seudulla. Erityisesti tulilinjalla ovat olleet "joutomaat": Malmin lentokenttämiljöö, puistot, ulkoilualueet..

Perusteluita on pääasiassa kaksi: (1) asuntojen puute ja niiden korkeat hinnat, (2) Tiiviin rakentamisen tuomat kustannussäästöt yhteiskunnalle ja liike-elämälle.

Molemmat perusteet ovat päteviä ja todellisia, mutta nykyisen tiiviin alueen yhä tiivistäminen ei tuo mitään pysyviä ratkaisuja ongelmiin, ainakaan ensimmäiseen. Ja toinen kohta ei ole riittävä peruste nykyisten asukkaiden asumisviihtyvyyden ja kaupunkikuvan pilaamiseen. Puistoja ja ulkoilualueita on mielummin lisättävä kuin vähennettävä luomalla niiden välille puistomaisia yhdyskäytäviä. Tavoittena pitäisi olla, että rakennettu alue on puistojen ja ulkoilualueiden keskellä eikä päinvastoin!

Helsinki on täynnä! Mitään rakentamatonta aluetta Helsingin rajojen sisäpuolella ei enään saisi rakentaa! Eri asia on jos esim. jotakin vanhaa teollisuusaluetta muutetaan asuinalueeksi. Espoossa ja Vantaalla on jonkiverran tilaa uusille asuialuille, mutta tiukkaa harkintaa käyttäen.

Mitä pitäisi tehdä?
Koska ongelmat (1) ja (2) ovat todellisia, minä kannatan kahta ratkaisua. (A) Rakennetaan nykyisten vanhojen matalien asuinrakennusten tilalle enemmän "pilvenpiirtäjiä", yli 20-kerroksisia taloja. (B) Tehostetaan nauhakaupunkien rakentamista hyvien liikenneyhteyksien varteen PK-seudun ulkorajoille.

Pilvenpiirtäjät
Pilvenpiirtäjät käyttävät tonttimaan tehokkasti ja todella tiivistävät yhdyskuntarakennetta. Korkeiden talojen yläkerrokset ovat viihtyisiä: katumelu ei sinne ylety, näköalat rauhoittavat mieltä, tuuletusilma on puhdasta katutasoon verrattuna ym. Kun tonttimaan hinta ei niin paljon näy asunnon hinnassa, voidaan panostaa muuhun: lämpimät autohallit talon alla, isot parvekket, paljon säilytystilaa maan alla ym. Ja tietysti hyviin hisseihin (puhuu entinen hissisuunnittelija).

Nauhakaupungit
Nauhakaupungit ovat kapeita (alle 5km) ja pitkiä kaupunginosia (Helsingin keskustasta Hyvinkäälle) junanratojen, metron, pikaraitiotien tai moottoriteiden varsilla. Jos kyseessä on moottoritie, niin meluvallien käytön lisäksi on asutus erotettava puistovyöhykkeellä tien tuntumasta esim 300m päähän.

Nauhakaupunkien etuna on se, että luonto on aina lähellä, poispäin kulkuväylästä, keskimäärin kilometrin päässä. Yhdyskuntarakenne on aivan riittävän tiivistä palveluiden tuottamiseksi, kun huomioidaan hyvät kulkuyhteydet. Nauhakaupungin rajoilla rakennuskanta voi muodostua kerros- rivi- ja pientaloista.