Nyt hieman positiivisempaa asiaa vaihteeksi. Pääkaupunkiseudun piirissä on kaksi laajaa aluetta, joiden luonne ja arvo on monille luontoihmisillekin huonosti tunnettu. Ne tiedetään, mutta niiden olemusta vähätellään. "Todellisia elämyksiä" lähdetään hakemaan paljon kauempaa, vaikka ihan nurkilla on paljon tarjolla vaikka joka viikonlopuksi, arki-illaksi tai lomaviikoksi.

Ensin se tutumpi: Nuuksion ylänkö.

Nuuksion ylänkö on Espoon ja Vihdin (ja osittain Kirkkonummen ja Nurmijärven, jopa Vantaan) alueille sijoittuva harvaan asuttu, metsäinen, lampien, pienten järvien, soiden ja kallioiden tilkuttama alue, joka luonnonystävälle on ehtymätön elämysten aarreaitta kaikkina vuodenaikoina. Olen alkuaan lapsuudestani asti (joitakin katkoja lukuunottamatta) viettänyt vapaa-aikaani tällä alueella. Eniten olen keväisin, kesäisin ja syksyisin retkeillyt reppu selässä, uinut kirkasvetisissä lammissa, viettänyt leppoisia evästaukoja hiljaisuutta kuunnellen, poiminut marjoja ja sieniä, ihmetellyt herkkiä tai jylhiä näkymiä, tutkinut outoja kasveja, ihmetellyt outoja jälkiä (esim karhu?) kaikenlaisessa säässä. Nuuksion aluella on helppoja polkureittejä (mutta siellä on paljon muitakin ihmisiä) sekä vaikeasti tavoitettavia syrjäisiä piilolampia: hiljaisia metsän pyhäkköjä.

Olen jonkinverran hiihtänyt alueella talvella, useimmiten pikkujärvien muodostamia reittejä seuraten.  Olen myös melonut isommissa järvissä ja viime vuosina myös luistellut retkiluistimilla. Yhdessä vaiheessa retkeilin paljon maastopyörä olalla. Kaikki on mahdollista (maastopyöräily taitaa nykyisin ainakin joillakin alueilla olla kielletty, vaikka mielestäni ihan turhaan).

Olen joskus näyttänyt ottamiani valokuvia työpaikoilla ja yleinen arvaus on usein ollut, että ne ovat Lapista tai jostakin Itä-Suomesta. Minua on jopa väitetty valehtelijaksi kun olen kertonut niiden olevan 35km Helsingin keskustasta.

Sitten: PK-seudun edustan saaristo

Tarkoitan Porvoon ja Porkkalan väliin jäävää rannikkoa, merialuetta. Suomenlahti on kuulemma maailman saastunein meri, mutta se ei haise, eikä vesi ole kovin myrkyllistä. Sen äärellä asuvat monet vesilinnut ja merinisäkkäät. Maisemat ovat kaikkina vuodenaikoina upeita ja ensiluokkaista ulkoilualuetta, niin vedet kuin saaretkin.

Mutta täytyykö omistaa vene, ennen kuin alueelle pääsee? Ei tarvitse! On monta muutakin vaihtoehtoa. Rannoilla on useita ulkoilualueita. Sinne pääsee pyörällä, yleisillä kulkuneuvoilla tai autolla. Moniin saariin kulkevat Helsingin tai Espoon saaristoveneet joiden aikataulut löytää netistä. Minä käytän kajakkia. Melonta on suhteellisen edullinen harrastus. Melontaseurojen jäsenillä on käyttöoikeus seuransa yhteiskäyttökajakkeihin ja melontataidot oppii kurssilla ja harjoittelemalla. Talvella hiihdän tai luistelen meren jäällä (tinkimättä turvallisuudesta, riittävästi varustautuneena). Suosittelen sekä hiihtäjille että retkiluistelijoille Suomen Retkiluistelijoiden koulutusta, joka antaa riskien ymmärrystä ja selviytymistaitoja.

Vaikka saaristo ja meren rannat ovat melko paljon loma-asutuksen "saastuttamia" niin jäljellä on riittämiin rakentamattomia  saaria ja varsinaisia ulkoilusaaria (joihin usein pääsee saaristoveneellä). Toiset kaksi maihinnousun suhteen rajoittettua saariryhmää ovat kaljut lintusaaret ja armeijan saaret. Mutta molemmilla on oma kiehtovuutensa..

Kauniin kesän saariston ymmärtävät useimmat, mutta hiljainen talven saaristo luistelemalla tai hiihtämällä koettuna on aivan erilainen elämys. Jää monimuotoisuudessaan ja lumen peittämät saaret tarjoavat paljon katseltavaa.

Nämä kaksi aarrettani ovat tärkein syy siihen, että matkustelen melko vähän.