Nyt hieman positiivisempaa asiaa vaihteeksi. Pääkaupunkiseudun piirissä on kaksi laajaa aluetta, joiden luonne ja arvo on monille luontoihmisillekin huonosti tunnettu. Ne tiedetään, mutta niiden olemusta vähätellään.
"Todellisia elämyksiä" lähdetään hakemaan paljon kauempaa, vaikka ihan
nurkilla on paljon tarjolla vaikka joka viikonlopuksi, arki-illaksi tai
lomaviikoksi.
Ensin se tutumpi: Nuuksion ylänkö.
Nuuksion ylänkö on
Espoon ja Vihdin (ja osittain Kirkkonummen ja Nurmijärven, jopa
Vantaan) alueille sijoittuva harvaan asuttu, metsäinen, lampien,
pienten järvien, soiden ja kallioiden tilkuttama alue, joka
luonnonystävälle on ehtymätön elämysten aarreaitta kaikkina
vuodenaikoina. Olen alkuaan lapsuudestani asti (joitakin katkoja
lukuunottamatta) viettänyt vapaa-aikaani tällä alueella. Eniten olen
keväisin, kesäisin ja syksyisin retkeillyt reppu selässä, uinut
kirkasvetisissä lammissa, viettänyt leppoisia evästaukoja hiljaisuutta
kuunnellen, poiminut marjoja ja sieniä, ihmetellyt herkkiä tai jylhiä
näkymiä, tutkinut outoja kasveja, ihmetellyt outoja jälkiä (esim
karhu?) kaikenlaisessa säässä. Nuuksion aluella on helppoja
polkureittejä (mutta siellä on paljon muitakin ihmisiä) sekä vaikeasti
tavoitettavia syrjäisiä piilolampia: hiljaisia metsän pyhäkköjä.
Olen jonkinverran hiihtänyt alueella talvella, useimmiten pikkujärvien
muodostamia reittejä seuraten. Olen myös melonut isommissa
järvissä ja viime vuosina myös luistellut retkiluistimilla. Yhdessä
vaiheessa retkeilin paljon maastopyörä olalla. Kaikki on mahdollista
(maastopyöräily taitaa nykyisin ainakin joillakin alueilla olla
kielletty, vaikka mielestäni ihan turhaan).
Olen joskus näyttänyt ottamiani valokuvia työpaikoilla ja yleinen
arvaus on usein ollut, että ne ovat Lapista tai jostakin Itä-Suomesta.
Minua on jopa väitetty valehtelijaksi kun olen kertonut niiden olevan
35km Helsingin keskustasta.
Sitten: PK-seudun edustan saaristo
Tarkoitan Porvoon ja Porkkalan väliin jäävää rannikkoa, merialuetta.
Suomenlahti on kuulemma maailman saastunein meri, mutta se ei haise,
eikä vesi ole kovin myrkyllistä. Sen äärellä asuvat monet vesilinnut ja
merinisäkkäät. Maisemat ovat kaikkina vuodenaikoina upeita ja
ensiluokkaista ulkoilualuetta, niin vedet kuin saaretkin.
Mutta täytyykö omistaa vene, ennen kuin alueelle pääsee? Ei tarvitse!
On monta muutakin vaihtoehtoa. Rannoilla on useita ulkoilualueita.
Sinne pääsee pyörällä, yleisillä kulkuneuvoilla tai autolla. Moniin
saariin kulkevat Helsingin tai Espoon saaristoveneet joiden aikataulut
löytää netistä. Minä käytän kajakkia.
Melonta on suhteellisen edullinen harrastus. Melontaseurojen jäsenillä
on käyttöoikeus seuransa yhteiskäyttökajakkeihin ja melontataidot oppii
kurssilla ja harjoittelemalla. Talvella hiihdän tai luistelen
meren jäällä (tinkimättä turvallisuudesta, riittävästi
varustautuneena). Suosittelen sekä hiihtäjille että retkiluistelijoille
Suomen Retkiluistelijoiden koulutusta, joka antaa riskien ymmärrystä ja
selviytymistaitoja.
Vaikka saaristo ja meren rannat ovat melko paljon loma-asutuksen
"saastuttamia" niin jäljellä on riittämiin rakentamattomia saaria
ja varsinaisia ulkoilusaaria (joihin usein pääsee saaristoveneellä).
Toiset kaksi maihinnousun suhteen rajoittettua saariryhmää ovat kaljut
lintusaaret ja armeijan saaret. Mutta molemmilla on oma kiehtovuutensa..
Kauniin kesän saariston ymmärtävät useimmat, mutta hiljainen talven
saaristo luistelemalla tai hiihtämällä koettuna on aivan erilainen
elämys. Jää monimuotoisuudessaan ja lumen peittämät saaret tarjoavat
paljon katseltavaa.
Nämä kaksi aarrettani ovat tärkein syy siihen, että matkustelen melko vähän.
torstai, 19. tammikuu 2006
Kommentit